Hyppää sisältöön

Tallinna – Helsinki -hyväntekeväisyysuinti 2023 – Patrik Kvikantin kiitosviesti

Hei kaikki, uimari voi hyvin ja palautuminen käynnissä.

Nöyrät kiitokset kannustuksesta uinnin aikana. Mahtava tuki, joka auttoi minua eteenpäin.

Moni on minua kiittänyt, satoja viestejä on tullut ja vastaan kaikkiin niihin ja teen sen mielelläni. Itse taas haluan kiittää taustajoukkoja ja nostaa heidät esiin. He mahdollistivat, että sain keskittyä uimiseen. Tiimityötä parhaimillaan. Kukaan ei ui tällaista matkaa ilman apujoukkoa. Kiitos Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto: Kristiina Heinonen, Tero Savolainen ja Niko Nieminen.

Yrityskumppanit: Odgers Berndtson, Vaasan (Minna Cousins), Instrumentarium (Pasi Anttila), Vaaka Partners (Juha Peltola), Tallink Silja Suomi, Nor-Maali, Elcogen (Enn Õunpuu) ja Planex.

Last but not least, Ark Projekt miehistöineen: Roland Ulfstedt, Oliver Fewster, Sami Multisilta ja Veli. Kuvaaja Julius Jansson. Viestintä & PR Samuel Sorainen ja SoMe-velho Karin Kvikant. Tekninen neuvonantaja ja pitkänmatkan uimari Gustav Kvikant ja tietysti vaimoni Danita Yvonne Westphal, joka tuki minua pitkin hanketta. Perhe tärkeä voimavara.

Media tuli hienosti mukaan ja nosti projektin ja hyväntekeväisyyden esiin. Varainkeräys ylitti tavoitteen jo ennen kuin uin maaliin.

Iso kiitos kaikille lahjoituksesta hyvän asian puolesta. Suomalaiset lapset kiittävät syksyn aikana kun uintiopetusta järjestetään. Aikanaan tulemme liiton kanssa informoimaan miten, missä ja milloin varat käytettiin ja mitä tuloksia ollaan yhdessä saatu aikaan.

Helpolla en päässyt uintini aikana, sen myönnän. Jokainen merimaili oli rehellistä ja välillä jopa uintia äärirajoilla, jotta matka taittui. Yli 100 000 uintivetoa kolmen päivän aikana. 80 kertaa nousin vedestä veneseen nopeita taukoja varten ja sitten taas kylmään veteen takaisin. Tunto sormenpäissä tätä kirjoittaessa edelleen poissa, hiljalleen tulossa takaisin. Riipaisevan kylmä merivesi, 12-13 asteista, joka meni luihin asti ja jatkuva sivuttaistuuli, joka vei minut takaisin Viroon päin, vaikeutti uintia merkittävästi. Jouduin jopa laittamaan toisen märkäpuvun toisen päälle, jotta kehon lämpötila ei laskenut liikaa. Kerrostuma toimi mutta olo sangen jäykkä ja vauhti hidastui. Vasen käsi otti siipensä kun uin voimalla vastatuulta päin, jotta päästiin eteenpäin, eikä taaksepäin. Tämän jälkeen kipu pakotti välillä uimaan yhdellä kädellä, tämänkin oppii kun on pakko. Saattovene taas jouduttiin ajamaan turvasatamaan kovan kelin johdosta. Ainoa oikea ratkaisu vaikka arvokkaita uintitunteja (6 tuntia) menetettiin. Yritin kuroa tunnit kiinni seuraavana päivänä, melkein onnistuin. Kahden tunnin myöhästely olkoot sallittu tällä meriselityksellä.

Toisaalta, haasteena, niin henkisesti kuin fyysisesti, mitä mainioin kokemus. Ihmiskeho jaksaa ja venyy kun on pakko. 800-900 harjoitustuntia (lopetin laskemisen 500 jälkeen) puolen vuoden aikana varmisti kestävyyden. Kannatti, maaliin tultiin.

Sama uurastus ilman kannustusta niin monelta ja ilman hyväntekeväisyysulottuvuutta tuntuisi ontolta ja itsekkäältä teolta. Tällä tavalla tehtynä hankkeella arvokkaampi merkitys josta voi ja saa olla ylpeä.

Borta bra men hemma bäst. Ihanaa istua kotona sohvalla ja juoda kahvia, ei tarvitse enää palella tai hörpätä merivettä.

Lopuksi pari kuvaa jotka kertovat hienon projektin eri vaiheista. Hyvää kesänjatkoa tasapuolisesti kaikille. Terkkuja Pate.


Kampanjasivulle (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Suomalaisten uimataito (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)