Jään kestävyys lasketaan aina virheettömän teräsjään mukaan. Teräsjää on lujaa yhtenäistä jäätä, joka syntyy suoraan vedestä. Se on kiinteää, suurikiteistä sekä kirkasta. Teräsjäätä tulee olla 10 cm, jotta se kestäisi aikuisen ihmisen. Moottorikelkka ja mönkijä vaativat vähintään 15 cm paksuisen jääkannen ja autoilla tulisi liikkua ainoastaan merkityillä jääteillä.
Syysjää
Vedet jäätyvät, kun pintaveden lämpötila laskee alle nollan. Meriveden suola alentaa hiukan jäätymislämpötilaa, mutta Suomen merialueilla vaikutus on enimmillään noin puoli astetta. Ensimmäisinä jäätyvät rantavedet ja lahdenpoukamat. Viimeisenä jäätyvät ulapat ja virtaavat vedet.
Jää muodostuu epätasaisesti
Alussa jäätä muodostuu epätasaisesti, mutta veden edelleen kylmetessä jää paksunee tyynellä säällä 2,5 millimetriä vuorokaudessa pakkasastetta kohden. Kun ilman keskilämpötila on esimerkiksi -10 astetta, voi vuorokaudessa syntyä 2,5 sentin vahvuinen jää.
Lumi hidastaa jään paksuuntumista
Lumi hidastaa jään paksuuskasvua. Runsas lumi voi painaa jään vedenpinnan alapuolelle. Tällöin halkeamista jään päälle nouseva vesi ja lumi muodostavat sohjoa, joka jäätyy kohvajääksi. Huokoisen ja hauraan kohvajään kantavuus on vain noin puolet teräsjään kantokyvystä.
Lämpötilan vaihtelu aiheuttaa railoja
Lämpötilavaihtelu jään alapinnan ja yläpinnan välillä kutistaa jäätä ja repii siihen railoja. Niihin noussut ja jäätynyt vesi estää sään lämmetessä jäätelien yhteenpainumisen. Näin syntyvä paine työntää jäätä rannoille ja nostattaa ulapoille jääharjanteita.
Kevätjää
Kevät tulee ottaa huomioon myös jäillä liikuttaessa. Jäät haurastuvat, ja meriveden noustessa jäälle lumi vettyy ja tummuu. Valkoinen, luminen pinta heijastaa auringon säteilystä 95 prosenttia, kun taas tummunut jään pinta heijastaa enää noin 17 prosenttia. Vettynyt tummahko lumi siis kerää vaaleaa lumipeitettä paremmin auringon säteilyä ja nopeuttaa jäiden sulamista. Meressä, toisin kuin järvissä, jää lämpiää myös altapäin. Virtaukset tuovat avomereltä lämpimämpää vettä, joka sulattaa jäätä altapäin. Lämpimämpi vesi irrottaa jääkiteitä toisistaan, jolloin kidepuikot ovat enää löyhästi kiinni toisissaan. Jään sanotaan olevan tällöin puikkoutunutta. Tulee muistaa, että syystalvesta poiketen, jään paksuus ei enää kerro mitään jään turvallisuudesta. Keväällä ei ole varmaa tapaa sanoa, missä jää kantaa ja missä ei.
Vielä aamulla kulkijan kestänyt jää voi jo puolen päivän aikaan olla hengenvaarallisen heikkoa. Keväällä jää voi pettää kulkijan alla jopa 30 senttimetrin vahvuisena.